67 kilon muotoilu

Olen monesti istunut saunassa ja toivonut, että hyvä haltijatar tulisi ja toteuttaisi kaikki toiveeni. Heti täytyy tosin mainita, etten usko haltijoihin, jumaliin tai mihinkään yliluonnolliseen, mutta ajatushan on upea. Menisi nukkumaan ja heräisi aivan toisena ihmisenä.

Kaupunkikaksiossani ei ole saunaa, eikä haltijoitakaan ole näkynyt. Kerron kuitenkin, millainen listani on. Pitänee tässä vaiheessa hykerrellen todeta, että suurin osa toiveistani on toteutettavissa.

Ensinnäkin paino, 67. Se on normaali painoindeksillä mitattuna, mutta erittäin yläkanttiin yleisesti hyväksytystä tikkunormista. Onneksi rasva on kuitenkin kertynyt tasaisesti, eikä mulla ole yleistä siideripömppää. Hilataan paino silti 55 kiloon, se on vanha ja tuttu luku, sellainen paino jossa ollessani kehtasin katsoa valokuviani. Enää en sitä tee, enkä omista peiliä. Välttelen kaikkia heijastavia pintoja.

Hiukset. Olen käynyt kampaajalla viimeksi ala-asteella, ja se näkyy. Hartiapituinen harmaanvaalea pehko on takussa ja täynnä kaksihaaraisia. Viihdytän itseäni niitä katkaisemalla, jos pitää odottaa jossain ilman kirjaa. Mitähän jatkossa keksin tilalle? No, hamppukasan tilalle on tulossa 18 tuumaa silkkistä intialaisilta varastettua vaaleanruskeaa aitohiusta, kiharaa kuten omanikin.

Naama. Itse asiassa melkein hyvä naama. Näpytön iho, siniset silmät ja poskipäät. Jos kannattaisin esteettistä kirurgiaa, veisin Scarlett Johanssonin kuvan kireänaamaiselle kirurgille ja pyytäisin neidin huulet. Jätän kuitenkin veitset ja kollageenit väliin ja tyydyn naamaani. Jotain muutoksia kuitenkin pitää tehdä; aion ensimmäistä kertaa nypityttää kulmakarvani. Kyllä, olen se ihminen, joka ei ole koskaan omistanut pinsettejä. Myös ripsipidennykset hankin.

Tähän mennessä jokainen varmaan on jo arvannut, etten meikkaa. Joskus muksuna sudin sormellani sinistä luomiväriä poskiin ja otsaan asti, maskaraa jättimäisinä paakkuina ripsiin ja huulipunaa aivan muualle kuin huulille. Sen jälkeen olen saattanut laittaa ripsaria hautajaisiin, mikä on itse asiassa ollut aika huono idea. Oli miten oli, tulevaisuudessa pitää opetella meikkaamaan. Kääk. Kaipa jotain kursseja on, missä saan hyvät algoritmit naamani ehostamiseen.

Tissit. Toivottavasti ne pienenee. Vihaan "suuria" rintojani, ne näyttävät silmissäni kahdelta ällöttävältä rasvapussilta. Haluaisin olla litteä kuin lahna.

Iho. Kalvakka, ohut vankilaiho. Suihkurusketukseen, mars.

Melkoinen lista pelkistä ulkoisista muuttujista. Lisäksi pitäisi muuttua sosiaaliseksi seurapiirineidoksi, hankkia pari kaapillista 12 kiloa kapeampaan varteen sopivia vaatteita ja varmaan pistää jämätavaroilla sisustettu kämppäni uusiksi.

No, pienin askelin. 12 kilon laihdutus kestänee teoriassa sellaiset 3-4 kk, joten ei tarvitse itseään stressiin tappaa Operaation vuoksi.

Jatketaan huomenna pinnallisella linjalla, kirjoitan vaatteistani ja rahasta. Ugh.

Mitä olen ollut

Hyvä lukija,

ensinnäkin pitänee kiittää siitä, että luet tätä tekstiä. Sellaistahan koko elämäni on ollut. Hiljaista seinien vierellä lymyilyä ja huomaamattomuutta. Olet saattanut tönäistä minua kipeästi juostessasi kertomaan päivän tapahtumista kavereillesi. Olen kerännyt tavarani ja jatkanut matkaa. Tuskin olet huomannut minua, mutta olet saattanut rupatella ystäviesi kanssa yökylässä minusta. "Haha... ihan mukava kai se on. En mä tiedä. Sellainen nörttihän se on. Hikari. Mutta hei, kuulit sä mitä Mika sanoi!"

Tätä olen ollut 23 vuotta. Olen sulautunut hiekanvärisissä vaatteissani (värit eivät tietenkään ole sopineet toisiinsa) peruskoulun seiniin, lukion seiniin ja yliopiston seiniin. Oikeissa piireissä minut on huomattu positiivisesti, niissä piireissä jotka istuvat yksiöissään kirjoittelemassa koodia.

Sellaista olen ollut, mutta en enää kauaa, ei mene enää kuin hetki. Jonkinlainen myyttinen uudelleensyntyminen kiehtoo. Aion muuttua vastakohdakseni. Kaikki uusiksi, hellurei ja kerranhan täällä vain eletään. Tekotukkaa, dieetti, kavereita, uusi luonne. Sitä pinnallista paskaa, mitä olen halveksinut kurahaalariajoista lähtien. Mutta kokeiluna se on kiehtova. Kun on yksi elämä, on pakko kokeilla kaikki. Olen jo joutunut ryöstetyksi Chilessä ja herännyt Saksasta, joten enää en voi tehdä seikkailumatkoja kuin itseeni.

Huomenna aion kertoa ihraiset yksityiskohtani ja keijunkauniit tulevaisuudensuunnitelmani.